9.9.2009

Asian tausta

A:n äiti B oli Hyvinkään maistraatille 9.8.2007 toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt itsensä määräämistä tyttärensä edunvalvojaksi huolehtimaan tämän terveyden hoitoa koskevista ja taloudellisista asioista. A, jota maistraatin edustaja oli hakemuksen johdosta kuullut kahdesti suullisesti, oli ilmoittanut vastustavansa äitinsä määräämistä hänen edunvalvojakseen mutta suostuvansa siihen, että edunvalvojaksi määrätään yleinen edunvalvoja. A oli antanut maistraatille kirjallisen suostumuksen yleisen edunvalvojan määräämiseen. B ja A:n isä C vastustivat maistraatille toimittamassaan lausumassa yleisen edunvalvojan määräämistä.

Hyvinkään maistraatti pyysi käräjäoikeudessa 18.10.2007 vireille tulleella hakemuksella, että A:n edunvalvojaksi määrätään 31.12.2009 asti tämän suostumuksen mukaisesti Keski-Uudenmaan asiamies- ja neuvontapalveluyksikön IV yleinen edunvalvoja hoitamaan A:n omaisuutta ja taloudellisia asioita sekä edustamaan tätä näissä sekä terveyttään koskevissa asioissa.

Tuusulan käräjäoikeuden päätös 31.10.2007

Käräjäoikeus, joka ei varannut asiaan osallisille tilaisuutta tulla kuulluksi, totesi, että asiassa esitettyjen lääkärinlausuntojen perusteella A tarvitsi edunvalvojaa huolehtimaan taloudellisista ja terveyttä koskevista asioista. A oli suostunut siihen, että yleinen edunvalvoja määrätään hänen edunvalvojakseen.

Lääkärinlausunnoissa oli todettu, että A kykeni ymmärtämään edunvalvojan määräämisen ja että häntä voitiin kuulla asian johdosta oikeudessa. Käräjäoikeus katsoi lausuntojen osoittavan, että A:n sairaudentilasta huolimatta hänen mielipiteensä oli otettava huomioon.

Käräjäoikeus katsoi, että A:n tahto edunvalvojansa henkilöstä oli käynyt yksiselitteisesti ilmi paitsi hänen allekirjoittamastaan suostumuksesta myös maistraatin edustajalle kerrotusta mielipiteestä. Käräjäoikeus piti A:n kuulemista oikeudessa asian selvitettyyn tilaan nähden tarpeettomana ja määräsi yleisen edunvalvojan A:n edunvalvojaksi maistraatin hakemuksen mukaisesti.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pirjo Kyllönen.

Helsingin hovioikeuden päätös 10.4.2008

B ja C valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että A:n edunvalvojaksi määrätään B tai vaihtoehtoisesti A:n täti D. Toissijaisesti he vaativat, että edunvalvojan tehtävistä poistetaan A:n edustaminen hänen terveyttään koskevissa asioissa. Hyvinkään maistraatti vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. A:ta ei kuultu valituksen johdosta.

Hovioikeus lausui, että B ja C olivat maistraatille toimittamassaan 21.2.2008 päivätyssä sovintoesityksessään esittäneet, että A:n henkilöä koskevissa asioissa edunvalvojina toimisivat vanhemmat ja taloudellisissa asioissa yleinen edunvalvoja. Yleinen edunvalvoja ei ollut vastustanut edunvalvojan vaihtamista. Maistraatti oli ilmoittanut vastustavansa edunvalvojan vaihtamista.

Maistraatti oli toimittanut hovioikeudelle uuden 28.2.2008 päivätyn lääkärinlausunnon, jossa oli todettu, että A ymmärsi edunvalvonnan merkityksen taloudellisia asioita koskien, mutta oli epävarmaa, ymmärsikö hän sen merkityksen terveyttään koskevissa asioissa. A:n haluttomuus sallia vanhempien mukanaolo hoidon suunnittelussa ja seurannassa oli lääkärinlausunnon mukaan hänen etujensa vastaista.

Hovioikeus totesi, että asiassa ei ollut tullut esille mitään, joka osoittaisi A:n vanhemmat sopimattomiksi huolehtimaan A:n terveyttä koskevista asioista. Heitä vastaan puhuvana seikkana oli ainoastaan A:n tahdonilmaisu, jota hoitava lääkäri oli pitänyt hänen etujensa vastaisena kyseenalaistaen lisäksi A:n ymmärryksen sen merkityksen osalta.

Sen vuoksi hovioikeus katsoi aiheelliseksi muuttaa käräjäoikeuden päätöstä siten, että A:n terveyttä koskevien asioiden osalta B määrättiin toimimaan A:n edunvalvojana ja että yleinen edunvalvoja edusti A:ta omaisuuden ja taloudellisten asioiden hoitamisessa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iiro Kartano (eri mieltä), Merja Söderström, joka myös esitteli asian ja Leeni Kivalo.

Eri mieltä ollut hovioikeudenlaamanni Iiro Kartano hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen. Lisäksi hän katsoi, että edunvalvojan ja päämiehen hyvän yhteistoiminnan varmistamiseksi edunvalvojaksi oli ensisijassa määrättävä henkilö, jonka päämies hyväksyi edunvalvojakseen. Riidatonta oli, että A oli vastustanut äitinsä B:n määräämistä edunvalvojakseen. Vaikka mitään sellaista B:n henkilöön liittyvää seikkaa ei ollut ilmennyt, joka osoittaisi hänet sopimattomaksi toimimaan edunvalvojana, A:n edun mukaista oli, että hänen edunvalvojakseen määrätään yleinen edunvalvoja, jonka A oli edunvalvojakseen hyväksynyt.

Perustelut

1. Käräjäoikeuden ratkaistavana on ollut maistraatin hakemus edunvalvojan määräämiseksi A:lle huolehtimaan tämän terveyttä ja taloutta koskevista asioista. Hakemuksessa on selostettu maistraatin edustajan kahta tapaamista A:n kanssa ja siihen on liitetty hänen valmiille lomakepohjalle kirjoittamansa suostumus edunvalvojan määräämiseksi. Edunvalvojan tiedot -kohtaan A on kirjoittanut merkinnän "Yleinen edunvalvoja (muu ei käy)". A on allekirjoittanut suostumuksensa 5.9.2007. Käräjäoikeus on ratkaissut asian 31.10.2007 tekemällään päätöksellä.

2. Holhoustoimilain 73 §:n 2 momentin mukaan A:lle on tullut varata tilaisuus tulla kuulluksi edunvalvojan määräämistä koskevassa asiassa. Asiassa on kuitenkin kysymys siitä, voiko kuultavan antama kirjallinen suostumus ja selvitys kuultavan oman mielipiteen hankkimisesta ja sen aitoudesta korvata oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 5 §:ssä ja 7 §:n 2 momentissa tarkoitetun menettelyn varata kuultavalle tilaisuus antaa kirjallinen lausuma hakemuksen johdosta.

3. Kuulemisen tarkoituksena nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa on selvittää sen henkilön mielipide, jolle on esitetty määrättäväksi edunvalvoja. A on allekirjoittanut käräjäoikeudelle toimitetun kirjallisen suostumuksensa yleisen edunvalvojan määräämiseksi vain alle kaksi kuukautta ennen käräjäoikeuden päätöstä, ja hänen tahtonsa on käynyt yksiselitteisesti ilmi suostumuksesta. Kun käräjäoikeus on ratkaissut asian A:n mielipiteen mukaisesti, käräjäoikeus ei ole menetellyt virheellisesti, vaikka se ei olekaan varannut A:lle tilaisuutta kirjallisen lausuman antamiseen hakemuksen johdosta.

4. Sitä vastoin hovioikeus on varaamatta A:lle tilaisuutta tulla kuulluksi muuttanut A:n vanhempien valituksen johdosta käräjäoikeuden päätöstä siten, että A:n edunvalvojaksi hänen terveyttään koskevien asioiden hoitamisessa on määrätty hänen äitinsä B. Tämän A:n kuulemisessa tapahtuneen menettelyvirheen vuoksi hovioikeuden päätös tulee kumota ja palauttaa asia hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Holhoustoimesta annetun lain 83 §:n 3 momentin nojalla Korkein oikeus määrää, että hovioikeuden antamat edunvalvojan määräykset pysyvät voimassa, kunnes hovioikeus on asian ratkaissut tai antanut siinä väliaikaisen määräyksen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Gustav Bygglin (eri mieltä), Hannu Rajalahti, Timo Esko ja Jukka Sippo (eri mieltä). Esittelijä Caritha Aspelin (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen oikeussihteeri Aspelin esitti, että Korkein oikeus antaisi seuraavan ratkaisun.

Asian tausta ja kysymyksen asettelu

A:n äiti B oli pyytänyt Hyvinkään maistraatille osoittamassaan hakemuksessa itsensä määräämistä A:n edunvalvojaksi huolehtimaan tämän terveyttä ja taloutta koskevista asioista. Maistraatin selvitettyä A:n kantaa hakemukseen A oli ilmoittanut maistraatin edustajalle suostuvansa vain siihen, että hänen edunvalvojakseen määrätään yleinen edunvalvoja. A oli antanut maistraatille tätä tarkoittavan kirjallisen suostumuksen.

Käräjäoikeus on maistraatin hakemuksen mukaisesti ja asiaan osallisia kuulematta määrännyt A:n edunvalvojaksi yleisen edunvalvojan. Hovioikeus puolestaan on B:n sekä A:n isän C:n muutoksenhakemuksen johdosta ja kuultuaan maistraattia mutta varaamatta A:lle tilaisuutta tulla kuulluksi muuttanut käräjäoikeuden päätöstä niin, että A:n terveyttä koskevissa asioissa hänen edunvalvojakseen on määrätty B ja että omaisuuden ja taloudellisten asioiden hoitamisessa A:ta edustaa yleinen edunvalvoja.

Käräjäoikeudelle esitettyjen lääkärinlausuntojen mukaan A kykenee ymmärtämään edunvalvonnan merkityksen eikä hänen kuulemiselleen oikeudessa ole hänen terveydentilastaan johtuvaa estettä. Hovioikeudelle esitetty uusi lääkärinlausunto on ollut näiltä osin muutoin saman sisältöinen, mutta siinä on pidetty epävarmana, ymmärtääkö A edunvalvonnan merkityksen terveyttään koskevissa asioissa.

Korkeimmassa oikeudessa on A:n muutoksenhakemuksen pohjalta kysymys siitä, olisiko A:lle tullut varata tilaisuus tulla kuulluksi edunvalvojan määräämistä koskevan maistraatin hakemuksen johdosta.

Kuulemisvelvollisuus

Holhoustoimesta annetun lain (holhoustoimilaki) 73 §:n 2 momentin mukaan asiassa, joka koskee edunvalvojan määräämistä täysi-ikäiselle, on sille, jonka etua on valvottava, varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Säännöksen esitöiden mukaan kuulemisen päämerkitys on siinä, että sen avulla voidaan selvittää sen henkilön mielipide, jolle on esitetty määrättäväksi edunvalvoja. Jos asianomainen vastustaa edunvalvojan määräämistä, voidaan samalla saada selkoa niistä perusteista, joista vastustus aiheutuu (HE 146/1998 vp s. 64 - 65).

Holhoustoimilain 73 §:n 4 momentin mukaan tilaisuutta tulla kuulluksi ei kuitenkaan tarvitse varata, jos kuultavaksi kutsuminen olisi toimitettava kuulutusmenettelyin. Holhoustoimilain 73 §:n 5 momentin mukaan kuulemisesta voidaan luopua myös silloin, kun kuulemistilaisuuden varaamista koskevaa tiedoksiantoa ei ole kuultavan tilan vuoksi saatu tälle toimitetuksi eikä myöskään edunvalvojan määrääminen oikeudenkäyntiä varten ole kuultavan oikeusturvan kannalta tarpeellista. Viimeksi mainitun kaltainen tilanne voi säännöksen esitöiden (HE 52/2006 vp s. 52) mukaan olla käsillä esimerkiksi silloin, kun holhousviranomainen on kuullut henkilökohtaisesti edunvalvontaan haettavaa henkilöä ja todennut edunvalvonnan tarpeen sekä sen, että kysymys edunvalvojan henkilöllisyydestä on riidaton. Säännöksen perustelujen mukaan edunvalvontaan haetun henkilön kuulemisesta ei kuitenkaan voitaisi luopua pelkästään sillä perusteella, että asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee seikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, ettei hän kykenisi kertomaan omaa mielipidettään tai antamaan asiassa merkityksellisiä tietoja. Edunvalvontaan määrättävän kuulemisesta voitaisiin siis sanotun poikkeussäännöksen tarkoittamissa tilanteissakin luopua vasta sen jälkeen, kun tiedoksiantoyritys on kuultavan tilan vuoksi epäonnistunut, minkä lisäksi näytettäisiin edellytettävän, että kysymys edunvalvonnasta on kaikilta osin riidaton.

Esillä olevassa tapauksessa ei ole ollut kysymys edellä mainituissa säännöksissä tarkoitetuista poikkeustilanteista, joissa edunvalvontaan määrättävän kuulemisesta voidaan luopua. Mitään estettä varata A:lle tilaisuutta tulla maistraatin hakemuksen johdosta kuulluksi ei ole ollut. A:lle on siten tullut käräjäoikeudessa varata tilaisuus tulla kuulluksi edunvalvojan määräämistä hänelle koskevassa asiassa.

Kuulemismenettelystä

Holhoustoimilaissa ei säännellä sitä kysymystä, miten edunvalvontaan haetun henkilön kuuleminen on toimitettava. Tältä osin sovellettavaksi tulee oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 5 §:n säännös, jonka mukaan jos hakemusasiassa asiaan osalliselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi, käräjäoikeuden on kehotettava häntä antamaan kirjallinen lausuma hakemuksen johdosta. Jos voidaan olettaa, että lausuman antaminen suullisesti nopeuttaa asian käsittelyä, asiaan osallista voidaan kehottaa antamaan lausumansa suullisesti hakemusasian istunnossa. Oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 4 §:stä puolestaan ilmenee, että muun muassa edunvalvojan määräämistä koskevan asian käsittelyä on jatkettava riita-asiain käsittelystä säädetyssä järjestyksessä sen osoittautuessa joltain osin riitaiseksi. Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 a §:n mukaan riitainen asia voidaan ratkaista yksin kirjallisen valmistelun perusteella ja siis pääkäsittelyä toimittamatta vain, jos kukaan asianosaisista ei vastusta asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä eikä asian laatukaan edellytä pääkäsittelyn toimittamista.

A:lle ei ole varattu tilaisuutta tulla käräjäoikeudessa kuulluksi maistraatin hakemuksen johdosta. Käräjäoikeuden käytettävissä on kuitenkin ollut A:n maistraatille antama kirjallinen suostumus, jonka käräjäoikeus on tuomioonsa kirjannut A:n kannanotoksi hakemukseen ja jonka mukaisesti asia on käräjäoikeudessa myös ratkaistu.

Korkein oikeus todennee, että holhoustoimilain säännökset edunvalvontaan määrättävän kuulemisesta koskevat hänen kuulemistaan oikeudenkäynnissä siinä esitetyn hakemuksen johdosta. Holhousviranomaiselle ennen oikeudenkäyntiä annettu kannanotto ei siten poista holhoustoimilain 73 §:n 2 momentissa tarkoitettua tuomioistuimelle asetettua velvoitetta varata edunvalvontaan määrättävälle tilaisuus tulla hakemuksen johdosta oikeudenkäynnissä kuulluksi. Edunvalvontaa koskevan hakemuksen hyväksyminen merkitsee asianomaisen itsemääräämisoikeuden merkittävää rajoittamista, ja oikeusturvasyistä on tärkeää, että se, jota hakemus koskee, saa tiedon sen vireilletulosta ja tilaisuuden lausua hakemuksesta riippumatta siitä, mitä hän on mahdollisesti lausunut siinä vaiheessa, kun holhousviranomainen on selvitellyt edunvalvonnan tarvetta.

Näin ollen käräjäoikeus on menetellyt virheellisesti, kun se ei ollut varannut A:lle tilaisuutta lausua maistraatin hakemuksen johdosta.

Korkein oikeus kiinnittänee lisäksi huomiota siihen, että asia on ratkaistu käräjäoikeudessa kirjallisessa menettelyssä. Jo holhousviranomaisen hankkimien lausuntojen pohjalta on kuitenkin ollut selvää, että ainakin kysymys edunvalvojan henkilöstä on ollut riitainen. Kun A on oikeudenkäynnissä päässyt ensimmäisen kerran vasta Korkeimmassa oikeudessa käyttämään puhevaltaa itseään koskevan hakemuksen johdosta, on lisäksi ilmennyt, ettei hänen mielestään edunvalvojan määräämiselle olisi ollut lainkaan tarvetta. Edunvalvojan määräämistä koskevan asian oltua siten riitainen asian ratkaiseminen kirjallisessa menettelyssä olisi edellyttänyt asiaan osallisten kuulemista myös siitä, voitiinko asia ratkaista yksin kirjallisen valmistelun perusteella (HE 32/2001 vp s. 55).

Hovioikeus ei ole asiaa A:n vanhempien muutoksenhakemuksen johdosta käsitellessään puuttunut edellä mainittuihin menettelyvirheisiin käräjäoikeudessa. Hovioikeuden menettely on ollut virheellistä myös siltä osin, että se ei ollut varannut A:lle tilaisuutta tulla kuulluksi hänen vanhempiensa muutoksenhakemuksen johdosta.

A:lle ei siten ole käräjäoikeudessa eikä myöskään hovioikeudessa varattu tilaisuutta tulla kuulluksi asiassa, joka koskee edunvalvojan määräämistä hänelle. Asia on sen vuoksi palautettava käräjäoikeuteen.

Oikeusneuvos Sippo: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Bygglin: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Sippo.